Askel 4. Pidä itsestäsi huolta

Muista pitää itsestäsi huolta. Liikunta on pitkäaikainen ja terveellinen stressinpurku keino. Jos et vielä liiku säännöllisesti, aloita liikkuminen. Liikkuminen nostaa luontaisesti aivojen endorfiinitasoja, mutta lisäksi saat ajatukset pois jämähtäneiltä uriltaan kun lähdet salille rehkimään tai tällaisena kesäiltana lenkkeilemään.Kuntoilukaan ei saa mennä överiksi. Tunnet itse omat rajasi, liikunta ei saa olla ainoa ahdistuksen purku keino vaan niitä tulee olla muitakin.

Näe ystäviäsi, älä linnoittaudu kotiin ahdistuksesi kanssa. Vierivä kivi ei sammaloidu. Niin pitkään kun pysyt liikkeellä jaksamisesi on varmasti parempaa, kuin että itkisit kotona yksin. Toki surullekin on annettava oma tilansa ja aikansa, mutta jossain vaiheessa märehtimiselle on laitettava stoppi ja lähdettävä ulos. Vaikka väksisin. Vaikka olisi kuinka silmät punaisena ja turvoksissa. Vaikka kuinka oksettaisi nähdä pareja kulkemassa käsi kädessä. Vaikka kurkkua kuristaisi niin, että tuntuu ettei saa henkeä. Silti, mitä aiemmin saat itsesi edes hetkeksi ulos ja ihmisten pariin, sitä nopeammin toipuminen alkaa.

Sitä huomaa, että on elämää eron jälkeen. Sitä huomaa, että pikkuhiljaa pääsee taas omaan arkeen kiinni. Huomaa, että elämään mahtuu paljon muutakin kuin se ero. Yhtäkkiä huomaa, ettei enää jokaikinen sekuntti ajattele eroa. Ajatukset eivät jämähdä omille samoille tutuille moneen kertaan kolutuille urille.
Mitä kauemmas pääset lähtemään, sitä parempi. Ei ole sanonta "Poissa silmistä, poissa sydämestä" aivan tuulesta temmattu. Uusissa maisemissa saat uutta ajateltavaa. Vaikket pääsisikään lähtemään etelään viikoksi nollaus lomalle, lähde edes toiseen kaupunkiin viikonlopuksi. Junassa tai bussissa istuessa sitä tajuaa, kuinka paljon ihmisiä täällä maapallolla lainkaan on. Ja aivan varmasti joku siinäkin bussissa on paljon isompienkin koettelemusten äärellä kuin sinä tällähetkellä. Ihminen on aika kestävää laatua. Sitä kestää kaiken näköistä. Ja nousee taas jaloilleen. Mitä enemmän elämänkokemusta ja niin raskaita kuin iloisiakin asioita tulee koettua, sitä vahvempaa on oma elämänhallinta.

Muista nauraa välillä, se tekee hyvää. Naura vaikka kyynelten läpi. Tässä pieni tunnelman kohottaja.

Eroaminen on joskus näinkin helppoa ;)

Askel 3: Irtisano asunto

Askel 3. koskee pareja, jotka asuvat yhdessä. Jos ette asu yhdessä, skippaa yli tämä kohta.

Vaikein ja konkreettisin askel on muuttaa erilleen. Hommata asunto. Muuttaa pois yhteisestä kodista, jakaa lusikat...Muuttaa pois siitä rakkauden kodista, johon on muutettu kaikkien niiden unelmien ja toiveiden kanssa, jotka nyt ovat särkyneet. Pirstaleina, paskana, palasina.Välillä  vaikeinta tuntuu olevan luopuminen siitä kaikesta unelmasta, johon on joskus uskonut. Että tämä on elämänrakkaus. Jonka kanssa astellaan alttarille, tai on ehkäpä asteltu jo. Myötä ja vastoinkäymisissä. Tehdään kaikkemme että olisimme yhdessä onnellisia. Teemme toisemme onnelisiksi. Itkuhan siinä tulee. Ja itku auttaa. Se vapauttaa endorfiinejä ja tuo hetkelliesti hyvän olon. Jo ajatuskin yhdessä hankittujen tavaroiden, yhessä suunnitellun sisustuksen, yhteisen kodin jättämisestä tuntuu sydäntä raastavalta. Ei enää yhteisiä öitä, toisen viereen kömpimistä aamuyöllä riennoista, ei toisen lämpöön nukahtamista, siitä heräämistä, yhteisi aamukahveja, lempeitä aamuhetkiä, töistä palaamista toisen laittaman päivällisen äärelle. Ei mitään. Seuraava askel on oma koti. Tyhjä koti. Tyhjä sänky. Yksinäisyys.

Mutta hetkinen palataanpas vähän taaksepäin. Jotkut syyt ovat johtaneet siihen, että olet halunnut erota. Jos ne syyt ovat tarpeeksi hyviä, pysy päätöksessäsi. Kaikki aiemmin luettelemani asiat on mahdollista kokea KENEN TAHANSA toisen ihmisen kanssa. Jos eroat nyt, se ei tarkoita, että olisit yksin loppuelämäsi. Aina on olemassa parempaa. Ja sinä löydät sen, olethan jo ottanut askeleita sitä kohti.

Se vain on karu totuus, että jotkut ihmiset sopivat paremmin yhteen kuin toiset. Vaikka sopisit hänen kanssaan yhteen ihan oksti, varmasti on olemassa sellainen jonka kanssa sovit yhteen jos et ihan täydellisesti niin ainakin huomattavasti paremmin. Ei elämän kuulu olla "ihan okta". Sen kuuluu olla ihanaa. Kerranhan täällä vain eletään. Ja voithan olla onnellinen ilman kumppaniakin. Jos parisuhde on vain painolasti kaikkine ongelmineen, mikset luopuisi siitä ja jatkaisi yksin? Ja löytäisi joskus kentie paljon paremman onnen?

Minut herätti todellisuuteen tämä kuva, jonka otin jokin viikonloppu sitten.

Eron aika.

Olen pönkittänyt makuuhuoneen oven eteen tavaraa, ettei mies pääse sisään. Hän tuli humalassa aamuyöstä kotiin ja alkoi käyttäytyä uhkaavasti. Tällaista elämää en halua. Tällaista miestä en halua. Näin en halua viettää yhtään viikonloppua elämästäni. Yksikin on jo liikaa, eikä tämä ollut eka kerta. Tällaisia dokumentteja kannattaa säilyttää itsellään ja muistuttaa niillä itselleen eron syyn. Sille on aina syy, miksi ero ajatukset heräävät ja jäävät kummittelemaan mieleen. Omassa mielessä palloteltuna löytää aina syyn jäädä huonoonkin suhteeseen. Mutta päiväkirjaa kirjoittamalla, kuvia ottamalla, myöhemmin tapahtumia muistellessa ymmärtää syyn, miksi halusi muutosta.

Asunnon hakua, muuttoa, eroa ei tarvitse koittaa hoitaa kaikkea kerralla. Kannattaa asettaa välitavoitteita. Ensin avaan vuokravälityssivuston ja alan katsella asuntoa. Seuraavaksi alan kirjoittelemaan hakemuksia. Laittelemaan sähköpostia yksityisille vuokranantajille. Irtisanon nykyisen yhteisen asunnon... Siitä se lähtee, pikkuhiljaa. Sitten kun päätös on tehty ja asioita alkaa pikkuhiljaa järjestellä yllättyy siitä, kuinka asioilla on tapana järjestyä. Niin se vaan menee. Pikkuhiljaa.

Askel 2: Päätöksessä pysyminen

Seuraava haaste prosessissa on päätöksessä pysyminen. Jatkuvasti mieleen hiipii ajatuksia entä jos. Entä jos suhde tästä vielä korjaantuisi. Entä jos tuo toinen vielä muuttuisi. Entä jos minä vielä muuttuisin. Tai eihän tämä nyt niin paha olekaan. Jollain on suhteessa asiat vielä huonommin ja he ovat edelleen yhdessä. Entäpä jos selviämme tästä kriisistä ja jatkamme yhdessä yhden kokemuksen rikkaampana.

Niin. Näihin kysymyksiin ei tiedä vastausta kukaan muu kuin sinä. Tai ehkä et edes sinä. Ajatusten selkiyttämiseen auttaa kuitenkin puhuminen. Puhuminen ystävien, siskon, veljen, äidin, isän, kumppanin ihan kenen tahansa kanssa. Puhumisen aikana aivoissa tapahtuu erilaisia asioita ja eri ajatuspolut voivat löytää toisensa ja muovautua uuteen uskoon. Toisin sanottuna saat uusia näkökulmia. Osaat itse tarkastella asioita uudella tavalla. Läheisesi voivat kertoa omia näkemyksiään asioista. Kuitenkin loppuviimein sinun itsesi on päätettävä mitä haluat tehdä. Vastuuta et voi sälyttää kenenkään muun harteille. Tai voitte tehdä päätöksen kumppanin kanssa yhdessä.

Päätöksen tekeminen yhdessä on helppoa, mikäli asioista voidaan keskustella rakentavasti. Rakentavasti ilman riitaa, mökötystä, tilanteesta pakenemista, huutamista, raivoamista, syyttelyä. Rakentavassa keskustelussa todetaan suhteen tila, onko sille tehtävissä enää mitään. Helpointa kaikkien kannalta on, jos kumpikin on samaa mieltä suhteen tilasta. Nyt asiat ovat huonosti. Ne ovat olleet jo pitkään huonosti. Niitä ei saada/saadaan korjattua. Mutta haasteelliseksi touhu menee, jos asioista ollaan eri mieltä. Helposti rakentava keskustelu karkaa syyttelyksi ja riidaksi. Ettei näin kävisi on tärkeää, että olet miettinyt omalla tahollasi asioita ja ratkaisuehdotuksia niihin. Että oma näkemyksesi on selvillä.

Jos sopassa on mukana lapsia, pitäisi eropäätöksen tekemisen olla vielä helpompaa kuin yksin. Jos suhde on huono, haluatko lastesi kasvavan tällaiseen malliin parisuhteesta? Jos suhde on väkivaltainen, sinun ei kuuluisi lastesi kanssa enää olla siellä. Siinä kohtaa, kun hommataan lapsia, täytyy itsekkäiden päätösten jäädä taka-alalle. Jos parisuhde on jollain tavalla haitaksi tai vaaraksi sinulle tai lapsille, hommaa itsellesi apua. Mene ensihätään turvakotiin tai ystävällesi, perheenjäsenellesi muutamaksi päiväksi, jotta asiat saadaan alulle. Älä epäröi pyytää apua.

Oman näkemyksen muodostumisessa olen huomannut toimivaksi keinoksi kirjoittamisen. Päiväkirjamaisen tunteiden purkauksen niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Kirjoittamalla ajatuksia ja tapahtumia muistiin on helpompi jäsentää omia ajatuksia. Mitä tapahtui milloinkin, missä kohtaa alkoi mennä huonosti, mitkä olivat hyviä hetkiä, mitä mietin silloin. Jos et aiemmin ole pitänyt päiväkirjaa voit aloittaa sen nytkin. Pidä pari viikkoa päiväkirjaa tuntemuksistasi suhteessa. Kirjoita kaikki ylös. Ehkä olet parin viikon päästä viisaampi ja näet asiat eri tavalla luettuasi ajatuksesi. Kirjoittamisen pohjimmainen voima piilee varmaankin siinä, että laitetaan aivot töihin. Pohtimaan asioita ja eri vaihtoehtoja. Toisaalta asioiden ylianalysoiminenkaan ei ole hyväksi.
Mutta suosittelen kirjoittamista silti.

Eroprosessin edetessä on lohduttavaa lukea merkintöjä. Tuolloin olin noin pohjalla, nyt on sentään suunta jo parempaan. Tällaisessa prosessissa myös itsetuntemus kasvaa. Huomaa, että omat tuntemukset tai ajatukset eivät välttämättä olleetkaan niin objektiivisia kuin siinä tilanteessa tuntui.

Askel 1: Päätös

Ensimmäinen askel on ero päätöksen tekeminen. Jossain kohtaa suhteen aikana mieleesi on hiipinyt ajatus siitä, onko tämä sitä mitä haluan? Onko tässä kaikki, mitä voin parisuhteelta saada? Onko niin, etten voi saada tämän parempaa? Tällaisessako suhteessa haluan jakaa kaiken, kokea kaiken, hankkia yhteisen kodin, ehkä lapsia, kasvattaa ne, vanheta...
Hyvässä parisuhteessa tällaisia ajatuksia tuskin herää. Tai en tiedä. Ehkä niitä herää, mutta jokin vaientaa ne. Huonossa suhteessa sen sijaan tällaiset ajatukset pysyvät hengissä. Jokin suhteessa tai kumppanissa on sellaista, että se pitää nämä ajatukset hengissä.

Lähtekäämme siis siitä, että tällaiset ajatukset eivät ole vain mielikuvituksen tuotetta. Jokin sitä ajatusta ruokkii, ehkä se on huono kohtelu, yhteisen ajan puute, erilaiset tulevaisuuden haaveet, erilaiset elämäntavat, tai tavat ylipäänsä. Toisen tapa jättää suunnitelmien teko viime tippaan, tai tapa olla tekemättä suunnitelmia lainkaan. Kaikista vaikeinta tämän ajatuksen käsittelemisessä on se, kuinka paljon sitä haluaa kuunnella. Kuinka totuudenmukainen ajatus on. Jos ajatus pysyy hengissä päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen on aika miettiä, miten ajatuksen käsittelee.

Joillekin ajatuksen haltuun otto ja läpikäyminen johtaa ratkaisuun, että se on vain ajatus. Oikeasti suhteessa on niin paljon hyvää, että ei halua lähteä pois. Plussaa on enemmän kuin miinusta.
Toisilla taas ajatukseen perehtymisen seurauksena löytää tuhat ja miljoona syytä, minkä takia pitäisi lähteä eikä jäädä. Kaikista vaikeinta on kuitenkin päätöksen tekeminen. Kahden vaiheilla palloilua ei voi jatkaa kovinkaan pitkään, se johtaa vain ahdistukseen ja pahaan oloon.

Kuvittele itsesi lentokoneeseen. Olet hyppäämässä laskuvarjolla. Kone kiertelee ja kaartelee kahden eri pellon päällä. Saisit hypätä kummalle vain. Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Kone kiertelee ja kaartelee, mutta et osaa tehdä päätöstä kummalle pellolle hyppäät. Kone lentää välillä kauemmas  vain palatakseen taas näiden kahden pellon yläpuolelle. Et vieläkään osaa päättää. Koneen lentäjä alkaa jo tuskastua päättämättömyytesi edessä.

Niin. Et voi jäädä koneeseenkaan ikuisiksi ajoiksi. Jompi kumpi ratkaisu sinun on tehtävä. Tämä blogi kertoo siitä ratkaisusta, jonka minä tein.