Seuraava haaste prosessissa on päätöksessä pysyminen. Jatkuvasti mieleen hiipii ajatuksia entä jos. Entä jos suhde tästä vielä korjaantuisi. Entä jos tuo toinen vielä muuttuisi. Entä jos minä vielä muuttuisin. Tai eihän tämä nyt niin paha olekaan. Jollain on suhteessa asiat vielä huonommin ja he ovat edelleen yhdessä. Entäpä jos selviämme tästä kriisistä ja jatkamme yhdessä yhden kokemuksen rikkaampana.
Niin. Näihin kysymyksiin ei tiedä vastausta kukaan muu kuin sinä. Tai ehkä et edes sinä. Ajatusten selkiyttämiseen auttaa kuitenkin puhuminen. Puhuminen ystävien, siskon, veljen, äidin, isän, kumppanin ihan kenen tahansa kanssa. Puhumisen aikana aivoissa tapahtuu erilaisia asioita ja eri ajatuspolut voivat löytää toisensa ja muovautua uuteen uskoon. Toisin sanottuna saat uusia näkökulmia. Osaat itse tarkastella asioita uudella tavalla. Läheisesi voivat kertoa omia näkemyksiään asioista. Kuitenkin loppuviimein sinun itsesi on päätettävä mitä haluat tehdä. Vastuuta et voi sälyttää kenenkään muun harteille. Tai voitte tehdä päätöksen kumppanin kanssa yhdessä.
Päätöksen tekeminen yhdessä on helppoa, mikäli asioista voidaan keskustella rakentavasti. Rakentavasti ilman riitaa, mökötystä, tilanteesta pakenemista, huutamista, raivoamista, syyttelyä. Rakentavassa keskustelussa todetaan suhteen tila, onko sille tehtävissä enää mitään. Helpointa kaikkien kannalta on, jos kumpikin on samaa mieltä suhteen tilasta. Nyt asiat ovat huonosti. Ne ovat olleet jo pitkään huonosti. Niitä ei saada/saadaan korjattua. Mutta haasteelliseksi touhu menee, jos asioista ollaan eri mieltä. Helposti rakentava keskustelu karkaa syyttelyksi ja riidaksi. Ettei näin kävisi on tärkeää, että olet miettinyt omalla tahollasi asioita ja ratkaisuehdotuksia niihin. Että oma näkemyksesi on selvillä.
Jos sopassa on mukana lapsia, pitäisi eropäätöksen tekemisen olla vielä helpompaa kuin yksin. Jos suhde on huono, haluatko lastesi kasvavan tällaiseen malliin parisuhteesta? Jos suhde on väkivaltainen, sinun ei kuuluisi lastesi kanssa enää olla siellä. Siinä kohtaa, kun hommataan lapsia, täytyy itsekkäiden päätösten jäädä taka-alalle. Jos parisuhde on jollain tavalla haitaksi tai vaaraksi sinulle tai lapsille, hommaa itsellesi apua. Mene ensihätään turvakotiin tai ystävällesi, perheenjäsenellesi muutamaksi päiväksi, jotta asiat saadaan alulle. Älä epäröi pyytää apua.
Oman näkemyksen muodostumisessa olen huomannut toimivaksi keinoksi kirjoittamisen. Päiväkirjamaisen tunteiden purkauksen niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Kirjoittamalla ajatuksia ja tapahtumia muistiin on helpompi jäsentää omia ajatuksia. Mitä tapahtui milloinkin, missä kohtaa alkoi mennä huonosti, mitkä olivat hyviä hetkiä, mitä mietin silloin. Jos et aiemmin ole pitänyt päiväkirjaa voit aloittaa sen nytkin. Pidä pari viikkoa päiväkirjaa tuntemuksistasi suhteessa. Kirjoita kaikki ylös. Ehkä olet parin viikon päästä viisaampi ja näet asiat eri tavalla luettuasi ajatuksesi. Kirjoittamisen pohjimmainen voima piilee varmaankin siinä, että laitetaan aivot töihin. Pohtimaan asioita ja eri vaihtoehtoja. Toisaalta asioiden ylianalysoiminenkaan ei ole hyväksi.
Mutta suosittelen kirjoittamista silti.
Eroprosessin edetessä on lohduttavaa lukea merkintöjä. Tuolloin olin noin pohjalla, nyt on sentään suunta jo parempaan. Tällaisessa prosessissa myös itsetuntemus kasvaa. Huomaa, että omat tuntemukset tai ajatukset eivät välttämättä olleetkaan niin objektiivisia kuin siinä tilanteessa tuntui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti