Hyvässä parisuhteessa tällaisia ajatuksia tuskin herää. Tai en tiedä. Ehkä niitä herää, mutta jokin vaientaa ne. Huonossa suhteessa sen sijaan tällaiset ajatukset pysyvät hengissä. Jokin suhteessa tai kumppanissa on sellaista, että se pitää nämä ajatukset hengissä.
Lähtekäämme siis siitä, että tällaiset ajatukset eivät ole vain mielikuvituksen tuotetta. Jokin sitä ajatusta ruokkii, ehkä se on huono kohtelu, yhteisen ajan puute, erilaiset tulevaisuuden haaveet, erilaiset elämäntavat, tai tavat ylipäänsä. Toisen tapa jättää suunnitelmien teko viime tippaan, tai tapa olla tekemättä suunnitelmia lainkaan. Kaikista vaikeinta tämän ajatuksen käsittelemisessä on se, kuinka paljon sitä haluaa kuunnella. Kuinka totuudenmukainen ajatus on. Jos ajatus pysyy hengissä päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen on aika miettiä, miten ajatuksen käsittelee.
Joillekin ajatuksen haltuun otto ja läpikäyminen johtaa ratkaisuun, että se on vain ajatus. Oikeasti suhteessa on niin paljon hyvää, että ei halua lähteä pois. Plussaa on enemmän kuin miinusta.
Toisilla taas ajatukseen perehtymisen seurauksena löytää tuhat ja miljoona syytä, minkä takia pitäisi lähteä eikä jäädä. Kaikista vaikeinta on kuitenkin päätöksen tekeminen. Kahden vaiheilla palloilua ei voi jatkaa kovinkaan pitkään, se johtaa vain ahdistukseen ja pahaan oloon.
Kuvittele itsesi lentokoneeseen. Olet hyppäämässä laskuvarjolla. Kone kiertelee ja kaartelee kahden eri pellon päällä. Saisit hypätä kummalle vain. Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Kone kiertelee ja kaartelee, mutta et osaa tehdä päätöstä kummalle pellolle hyppäät. Kone lentää välillä kauemmas vain palatakseen taas näiden kahden pellon yläpuolelle. Et vieläkään osaa päättää. Koneen lentäjä alkaa jo tuskastua päättämättömyytesi edessä.
Niin. Et voi jäädä koneeseenkaan ikuisiksi ajoiksi. Jompi kumpi ratkaisu sinun on tehtävä. Tämä blogi kertoo siitä ratkaisusta, jonka minä tein.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti